Tuukka ja Riia nukkuu. Teemu on pelaamassa. Mä saan olla rauhassa.

Miks sitä ei voi tuntea itseään kokonaiseksi ja ehjäksi? Mullahan on kaikkea; aviomies, kaksi lasta, oma koti, opiskelupaikka, takuuvarma työpaikka tulevaisuudessa. Miksi silti tuntuu, että jotain puuttuu.. ilmeisesti henkiseltä puolelta sitten. Eihän mulla oikeestaan ole ketään kelle voisin KAIKEN kertoa, sisällänihän mä niitä pidän, kaikkia patoumia.. ihan kaikkea. Aivan kamalaa, kun periaatteessa kaikki on kunnossa, pärjätään hyvin, mutta silti en tunne oloa hyväksi.

Lapset on ollut kyllä ihania tänään. Onneksi niitä saa halia loputtomiin. Tuukan kanssa ollaan piirrelty. Ja laulettu lastenlauluja.

Voi paska. Taas tää meni siihen, että menen pahalla mielellä nukkumaan... milloinkohan olisin mennyt hyvällä mielellä nukkumaan..? En muista.